Nyt aletaan olla itse asioiden äärellä, kun pääsen vihdoin jakamaan konkreettisia juttuja, joita tässä alkukevään aikana on tapahtunut! Ja niitähän on jo liuta 😀
Käytiin siis sovittamassa häämekkoja helmikuun alussa morsiuspukuliike Sydänkävyssä!
Pakko mainita tässä kohtaa, että mikään kuvien puvuista ei ole minun hääpukuni 🙂 Ja kuvat on ottanut kaaso-Sanni.
Olin siis alunperin tammikuun lopulla varannut sovitusajan Fiancéehen maaliskuun loppuun. Oltiin saatu kolmen kaasoni kanssa vihdoin kaikille sopiva päivä lyötyä lukkoon, ja tarkoituksena oli tuolloin mennä sovittelemaan mekkoja ensimmäistä kertaa kaikkien olessa paikalla. Kyseisestä liikkeestä kuitenkin tuli viestiä, että pääsisinkö tulemaan jo aikaisemmin, sillä heinäkuulle, jolloin vihkiminen on, ei ehtisi enää maaliskuun lopussa millään saamaan pukua monien pukujen toimitusajan ollessa useampia kuukausia. Itse toki mietin vielä tässä kohtaa, että koska tekisin todennäköisesti puvun itse, ja koska en todennäköisesti laittaisi sitä päälle vielä vihkimiseen, ei ajankohdan suhteen olisi niin väliä – pidettiin siis tuo alkuperäinen päivä voimassa.
Samalla viikolla, kun oli saatu sovittua tuon 29.3. sovitus- ja suunnittelupäivän ohjelmasta kaasojen kanssa, tuli minulle kuitenkin vahvasti sellainen olo, että haluaisin päästä heti fiilistelemään ja sovittamaan pukuja. Löysinkin lyhyesti nettiä selailtuani, että Sydänkäpy morsiuspukuliikkeeseen oli vielä saman viikon lauantaille yksi sovitusaika vapaana. Varasin siis parin päivän varoajalla sovitusajan 1.2. ja sain yhden kaasoistani, Sannin, sekä äitini mukaan sovitustilaisuuteen.
Saavuimme Sydänkäpyyn sovittuna aikana ja meidät otti vastaan ihana Suvi <3
Pääsimme omaan sovitushuoneeseen ja tilasta huokui lämmin tunnelma. Heti tilaan tultuamme bongasin esillä olleen valkoisen fedora-hatun – tärkeimmässä hääpukuinspiraatiokuvassanihan on fedoran tyylinen päähine, ja tämä jo itsessään vaikutti minusta pieneltä merkiltä. Myös äitini huomasi hatun ja ennen kuin ehdin itse sanoa mitään, hän alkoi puhua hatusta – mainittakoon, että hän ei ollut nähnyt inspiraatiokuvaa, eikä tiennyt yhtään millaisia ajatuksia minulla oli puvun suhteen. Olin selaillut Sydänkävyn nettisivuilla valmiiksi minua kiinnostavia malleja ja listannut niitä, joita toivoin pääseväni sovittamaan.
Olin varmistanut ja sopinut Sydänkävyn leidien kanssa jo etukäteen, että tuon mukanani kuohuviiniä raadin (ja toki itsenikin) nautittavaksi, ja Suvi oli laittanut meille ihanat kristallilasit valmiiksi esille! Avasin pullon ja tarjoilin kuplivaa samalla kun Suvi toi sovitushuoneeseen kaikki toivomani mekot. En ollut asettanut tässä vaiheessa mitään varsinaista budjettia hääpuvulle, koska edelleen pääasiallisena ajatuksenani oli vain hakea inspiraatiota ja varmistua mekon tyylistä. Näin ollen en ollut oikeastaan millään tapaa varautunutkaan siihen, miten sovitustilaisuus etenisi ja päättyisi.
Minulle oli melko selvää, että haluan A-linjaisen mekon, jossa on koristeellinen yläosa ja yksinkertaisempi laskeutuva alaosa. Olen kyllä haaveillut myös prinsessamekoista ja tyllistä, mutta nyt omemmalta tuntui laskeutuvampi malli. Tärkeimpiä ominaisuuksia ja yksityiskohtia, joita olen ajatellut pukuuni haluavan, ovat olleet taskut, halkio, helmaan asti jatkuva napitus selässä, olkaimet sekä helmikirjailu yläosassa. Nämä toteuttaisin, jos tekisin puvun itse. Halusin kuitenkin liikkeessä sovittaa muutamaa erimallista mekkoa, jotta näkisin, mikä minulle parhaiten sopii.
Sovitin Sydänkävyssä yhdeksää ihastuttavaa ja hyvin erityylistä mekkoa, jotka todellakin sekä herättivät ajatuksia, että osaltaan selvensivät visiotani haluamani puvun materiaaleista sekä mallista. Muutamassakin mekossa oli todella kauniita yksityiskohtia, mutta pukujen kokonaisuus jäi jotenkin pliisuksi. Totesin, että alunperin ajattelemani mukaisesti merenneitomallinen puku ei ole yhtään minun juttuni, ja toisaalta myös sen, että vaikka prinsessamekko olisi ihana, olin kauhuissani helmojen muhkeudesta. Alla olevassa mekossa minulla taisi olla melkeimpä kaikkein hauskinta, mutta kaasoni onnistui taltiomaan kuviin järkyttyneen kuvailuni tyllihelman muhkeudesta 😀 Tämä olisi todellakin sellainen mekko, jonka olisin ehkä vielä kymmenisen vuotta sitten nähnyt itselläni, jos olisi ollut ajankohtaista.
Lopputuloshan tälle sovitukselle oli siis se, että löysin aivan upean puvun, joka minun oli ihan pakko varata uutta sovitusta varten heti seuraavalle viikolle. Aikataulullisesti koko tilannetta ei helpottanut se, että olin seuraavana perjantaina menossa koko päiväksi tatuoitavaksi Helsinkiin, ja olimme lähdössä lauantaina hiihtolomalle Lappiin kahdeksi viikoksi.
Olin itse jopa vähän sokissa, koska en todellakaan ollut varautunut löytämään hääpukua valmiina, puhumattakaan, että ensimmäisellä sovituksella! Tässä taisi päteä se kuuluisa sananparsi, että se oikea osuu kohdalle, kun sitä vähiten odottaa. Puku oli viimeinen laatuaan, täydellisen kokoinen minulle (helman pituutta lukuunottamatta), eikä sitä ollut enää mahdollista saada tilaamallakaan. Se oli kuitenkin tyylillisesti hieman erilainen kuin olin alunperin kuvitellut haluavani, ja koska olin niin yllättynyt puvun löytymisestä, halusin nähdä vielä joitain muitakin malleja.
Näin ollen suunnitelmat maaliskuun lopun sovituksesta muuttuivat kertaheitolla ja siirsin Fiancéehen varatun ajan myös jo seuraavaan viikkoon. Sain siis sovittua Sydänkäpyyn uuden ajan tuon mekon sovitukseen torstai-illaksi, ja samalle päivälle löytyi vielä aika Fiancéesta. Ajat sopivat myös kaaso-Sannille ja äidilleni, joita pyysin tulemaan jälleen mukaani. Valitettavasti ajat eivät edelleenkään käyneet toisille kaasoilleni, joten sovittiin, että pidämme torstaina videopuhelun auki sovituksen ajan.
Tuosta toisesta sovituksesta lisää seuraavassa kirjoituksessa!
Miten nopeasti sä olet löytänyt hääpukusi ja olitko yllättynyt löytymisen helppoudesta tai vaikeudesta?
